Ilmiömäistä, Veikkausliigasta, osa 3: Sarjakärjen rukouksiin löytyi vastaus
Kuva: Mika Alavesa / SJK
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehityspäällikkö Eero Tuominen kertoo havainnoistaan sekä kuulemastaan mahdollisimman totuudenmukaisesti, sillä sen ovat Veikkausliigasta kumpuavat ilmiöt sekä persoonat totisesti ansainneet.
Kolmen pelatun kierroksen jälkeen Veikkausliigan uumenista kuplii pintaan mukavasti puheenaiheita – joihin suurimmaksi osaksi on olemassa myös vastauksia. Aloitetaan sieltä helpoimmasta päästä.
Onko Ilves jo kriisissä? Mitä tästä pitäisi ajatella, kun Tampereen (ja Tammelan) ylpeys hiipii ilveksen lailla hissukseen sarjan häntäpäässä yhä ilman voittoa?
Ei hätää. Ei kriisiä, vaan keskeneräinen prosessi. Kirjoitin muistivihkoni täyteen ilvestä perjantaina Seinäjoen lakeuksilla. Kaikki muistiinpanot tuovat esiin samat faktat: Ilveksen pelin rakenne kestää kriittisen tarkastelun, kuten myös joukkueen organisoinnin hyökkäys- ja puolustussuuntaan, unohtamatta maalipaikkojen luomista.
Ei tästä sen kummempaa kannata ajatella. Muutama kierros ja Ilves murisee.
Topi oli puolestaan jälleen toivoa täynnä. Tarkoitan tietenkin HJK:n Topi Keskistä. Mielestäni on reilua ja kunnioittavaa tuoda Topi mukaan myös näihin teksteihin. Etenkin, kun emme tiedä milloin lähtö tulee isompiin ympyröihin. Viime kaudella Topilta kaivattiin maaleja, nyt niitä on kasassa jo enemmän kuin Mikkelin uuden sukupolven marsalkan debyyttikaudella Veikkausliigassa.
Kun Vaasan Palloseura teki kauppaa hyökkääjä Peter Michaelin siirrosta ulkomaille talvella, ristittiin samanaikaisesti huhujen mukaan kädet Vaasan kuntarajojen sisäpuolella siitä, että 18 maalia raitapaidoille iskeneelle velikullalle löytyisi korvaaja täksi kaudeksi. Tavalla tai toisella.
Kun katseli Gleofilo Vlijterin maaliin päätynyttä ilma-akrobaattista suoritusta lauantai-iltana, pystyin sieluni silmin kuvittelemaan VPS-perheen helpottuneet huokaukset rukouksiin vastaamisesta.
Liekö kohtalon kosketusta, että samoilla linjoilla oli itse 24-vuotias hyökkääjäkin saavuttuaan Vaasaan maaliskuun lopussa?
– Hyvä ja siunattu olo, linjasi nimittäin Vljiter VPS:n tiedotteessa.
Palataan vielä siihen maaliin, joka kannattaa käydä katsomassa vaikkapa Ruudun puolelta. Katsokaas, tuollaisiin Surinamin velhon tekemiin maaleihin ei ihan jokainen pysty. Niistä pystyy näkemään asioita. Potentiaali paljastuu. Odotusarvo kasvaa. Puheet voimistuvat. Tulossa yli kymmenen maalia.
Avauskierroksen jälkeen tulin julistaneeksi, että tylsyys olisi karissut tai ainakin karisemassa Veikkausliigasta, nimenomaan siis kentän puolelta. Samanmoisia kaikuja on tullut nyt vastaan myös kentän ulkopuolella.
Oman panoksensa taistossa tylsyyttä vastaan tykitti VPS:n keskikenttämies Joonas Vahtera, kun Gnistan oli kaatunut 3–2.
– Tehtiin niiden maalit, muuten olisi ollut 3–0. Tiesimme, että olemme parempia, kuului Vahteran viileä sivallus.
Kaunista! Ihanan itsevarmaa! Erilaista! Esimerkillistä! Minä toivon, Joonas, että mahdollisimman moni muukin Veikkausliigan pelaaja uskaltaa olla oma itsensä median edessä kauden edetessä. Me tarvitsemme persoonia, puheenaiheita ja asettelua, jossa ollaan myös vastakkain sen vastustajajoukkueen kanssa.
Iso kiitos siis sinulle, Joonas.
Tämäkin vielä!
Seinäjoen Jalkapallokerhon Roope Paunio on mitä todennäköisemmin Veikkausliigan tämän hetken paras maalivahti. 21-vuotias Paunio on tuonut SJK:n takalinjoille mukanaan Espoosta noin kolmen onnibussillisen verran rauhallisuutta, itsevarmuutta sekä johtajuutta. Jos tulevana keskiviikkona Paunio pysäyttää vielä HJK:n Jouppilan polttavan kirkkaissa iltavaloissa, niin koko jalkapalloileva Suomi tietää mistä on kyse.
