Ilmiömäistä, Veikkausliigasta! Osa 27: Älä unohda ainakaan näitä
Päivä jolloin Väre Areena oli ääriään myöten täynnä. (Kuva: Juha Tamminen)
Tässä juttusarjassa Veikkausliigan kehitys- ja sisältöpäällikkö Eero Tuominen suorittaa emotionaalisen VAR-tarkastuksen Veikkausliigan kuluneeseen kauteen. Vuoden viimeisessä yhteenvedossa muistutetaan lukijoita ilmiöistä, jotka osaltaan tekivät päättyneestä kaudesta niin upean.
Mitäs sitten tehtäisiin ja katsottaisiin? Tämä kysymys on ollut varmasti Veikkausliigaa rakastavan ja seuraavan ihmisen mielessä päättyneen viikonlopun jäljiltä. Lauantaina paketoitu Veikkausliigakausi vuosimallia 2024 jää elämään muistoihin yhtenä kaikkien aikojen upeimpina kausina.
Ja juuri siitä syystä on tarpeellista palauttaa mieleen ihmisiä, tekoja sekä ilmiöitä, joita päättynyt kausi kätki sisälleen.
Tammelan Stadion
Tammela tuli, tavoitti ja ihastutti. Tamperelaisen jalkapallo- ja kulttuuriväen pitkäaikainen toive uudesta jalkapallostadionista toteutui viimein viime talvena. Kauden avauksesta alkaen viesti Tammelasta sekä Ilveksen toimistosta oli ulospäin varsin selvä: Elä ja näe Tammelan stadion.
Ja kyllä kannatti. Tammelan stadion vei niin Ilveksen kuin myös Veikkausliigan olosuhteet sekä katsojalle tarjottavan elämyskertoimen aivan uuteen ulottuvuuteen. Tammelasta muodostui suurempi kuin "pelkkä" jalkapallostadion. Siitä tuli ihmisten kohtaamispaikka. Unelmien näyttämö, josta ei voinut enää olla pois. "Voiko tällaista olla Suomessa ja Veikkausliigassa?", kysyivät ihmiset läpi kauden. Kyllä voi. Ja nimenomaan pitää olla.
Yleisömäärät
Koko kauden yleisökeskiarvoksi muodostui lopulta 2919. Ja ennen kuin jatketaan, niin lupaan henkilökohtaisesti, että ensi kaudella ylitämme 3000 katsojan keskiarvon. Muutoin olen osaltani epäonnistunut työssäni.
Toissa kaudella yleisökeskiarvo oli 2670. Käyrä on siis ylöspäin. Tammelan noste on kiistaton, mutta yhtä lailla esimerkiksi HJK:n yleisökeskiarvon ja kausikorttimyynnin nousu oli komeaa ja ihanaa katseltavaa.
Olosuhteet määrittävät paljon, mutta eivät mielestäni kaikkea. Kun pystymme yhdessä 12 seuran kanssa kohtaamaan silmästä silmään kysymyksen, "Kuinka olemme enemmän kuin peli?", saatamme hyvinkin olla polulla, joka johtaa vieläkin korkeampiin yleisömääriin kehittyvien olosuhteiden suosiollisella avustuksella.
Andy Smith
Voiko tätä ukkoa olla rakastamatta? FC Hakan päävalmentaja Andy Smith oli suomalaiselle jalkapalloväelle todennäköisesti tuntematon nimi ennen tätä kautta. Nyt hänet tietävät kaikki. Uskoitko sinä, että ensinäkin Haka painelisi Mestaruussarjaan kesän jälkeen? Sitten varmasti uskoit myös siihen, että Valkeakosken ylpeys jäisi lopulta vain kahden maalin päähän eurokentiltä?
Smith ei säästellyt sanoissaan omia eikä vieraita. Palautetta tuli ja sitä tuli pyytämättä. Smith eli omiensa tukena vaihtopenkillä tai tarkalleen ottaen sen edessä läpi kauden. En itseasiassa usko, että Smith istui sekuntiakaan yhdenkään Veikkausliigaseuran vaihtopenkillä päättyneellä kaudella. Valkeakoski ja Haka: Älkää päästäkö tätä miestä koskaan pois joukoistanne.
KuPS ja Pennanen
"Tämä on sellainen ilta, etten halua ikinä unohtaa tästä sekuntiakaan, tämä on niin kaunis ilta."
Tähän Petteri Pennasen lauseeseen Suomen mestaruuden ratkettua kiteytyy Kuopion Palloseuran henki, olemus ja tuplamestaruuteen päättynyt kausi. Vielä sydäntalvella Kuopiosta viestittiin, että otetaanpa nyt ihan rauhassa ja annetaan omien poikien pelata. Eikä mistään mestaruustaisteluista tarvinnut puhua sanallakaan.
Sitten esiin alkoi nousta siltasta, hämäläistä, ruoppia, miettistä, savolaista sekä Pennanen.
Petteri Pennasen merkitys Kuopion Palloseuralle on mittaluokaltaan sama kuin savolaismurteilla Savon alueella. Ilman ei voi ihminen olla elääkseen ja ollakseen aidosti mitä on.
8543 katsojaa ratkaisevaan päätösotteluun imenyt Savon keltamusta jätti on uuden edessä, mutta muistojäljet tästä syksystä antavat valtaisan voimavaran niin kaupalliseen kuin myös yhteisölliseen tekemiseen. Jäämme odottamaan valtavalla mielenkiinnolla.
Sohvallakin viihtyi
Jos löysi kansa katsomoihin, niin samaa voidaan sanoa tv-tuotteesta. Ruutu tarjoili tuttuun tapaan jokaisen kierroksen jokaisen hengenvedon ja vastaavasti Yleltä Veikkausliiga sai tutun sekä turvallisen näkyvyyselementin kansan syvimpienkin rivien tavoittamiseen. Ruudun osalta itse tuote meni muutaman saksipotkun verran eteenpäin nimenomaan studioiden viihdekertoimen kasvun myötä.
Henkilökohtaisena toiveena joulupukille on se, että tulevalla kaudella Ruudun jokainen lähetys sisältäisi valmentajien lehdistötilaisuuden, joista tuppaa tulevan aina tarinaa niin kuluttajalle kuin mediaväellekin.
Oulu kesti
AC Oulu ja pohjoinen Suomi kuuluvat Veikkausliigaan tulevallakin kaudella. Ja äärimmäisen hyvä niin. Kauden aikana näytti muutamaan otteeseen siltä, ettei hyvältä näyttänyt. Arvelen, ettei myöskään tuntunut. Päävalmentajat vaihtuvat Oulussa kuin vuodenajat, mutta se tärkein, eli sarjapaikka pysyi.
Sarjapaikan tuomien eurojen lisäksi vähintäänkin yhtä suureksi voitoksi voidaan lukea kauan kaivatun stadionhankkeen eteneminen valitusrallin hidastemutkista lopulliseen ratkaisuun eli rakennuslupaan. Oulu tulee vielä ja kovaa.
Gnistan nousi tuhkasta
Heinäkuun 13. päivä tarkoitti IF Gnistanille yhden aikakauden loppua ja toisen alkua. Tulipalossa tuhoutuneen Mustapekka-areenan pääkatsomon mukana meni lähes kaikki mahdollinen mitä menetettävissä oli. Ihmishenget onneksi säästyivät. Tulipaloa seuranneista päivistä käynnistyi kuitenkin keltasinisen yhteisön nousu kohti uutta ja entistäkin tiiviimpää aikakautta. Tiiviinä kentällä esiintynyt Gnistan varmisti sarjapaikkansa hyvissä ajoin ja esitti alkusyksynä jalkapalloa sen kauneimmassa muodossaan. Jälki Veikkausliigaan on jätetty ja halua kehittää seuraa uudelle tasolle on ehtymätön. Kaunis, kaunis tarina on onneksemme vasta alussa.
Ilveksen ilmiö
Tamperelaiset ovat todistaneet Ilveksen ympärillä kahta varsin erilaista syksyä. Toissa syksynä keltavihreä yhteisö iloitsi sarjapaikan säilymisen takia ja tällä kaudella kaulaan ripustetut hopeamitalit jättivät jossiteltavaa. Mitä jos ne kaksi peliä. Mitä jos yksi maali.
Yhtä kaikki. Ilves ja Tammela tarjoilivat koko Pirkanmaalle sellaisen kauden, että minkäänlaiseen harmiin ei ole syytä. Eurokenttien taistelut, nousu Veikkausliigan mestaruustaisteluun, sosiaalisen median mannerlaattoja upeudessaan vavisuttaneet sisällöt sekä europelien jatkuminen Tammelassa ensi vuonna antavat luvan odottaa jotain vieläkin suurempaa.
Ja tämäkin vielä!
Kiitos sinulle, arvoisa lukija. Jos pääsit tänne asti, minulla on vahva syy olettaa, että olemme saaneet sinut mukaan yhteiselle matkallemme. Tällä matkalla ei ratkaise päämäärä, vaan se, että Veikkausliiga tavoittaa ja sitouttaa ihmiset mukaan tarinaan, jolla on suuri tulevaisuus.
