Tuure Siira saavutti 200 Veikkausliigaottelun rajapyykin – ”Halua riittää vielä pelata”
Tuure Siira saavutti komean rajapyykin. (Kuva: Juha Tamminen)
Tuure Siira sai toukokuun lopussa tililleen kunnioitettavat 200 ottelua Veikkausliigassa täyteen. Siira ei alun perin ajatellut pelaavansa edes yhtä, mutta lokakuussa 30 vuotta täyttävä keskikentän terrieri on kuulunut Veikkausliigan eliittiin jo kohta vuosikymmenen.
Siira on oululaisen juniorityön hedelmä, mutta alkuaikoina Veikkausliiga - saatikka 200 ottelua Veikkausliigassa - ei kolkutellut takaraivossa.
- Veikkausliiga ei käynyt mielessäkään nuorempana. Silloin oli ehkä jääkiekko enemmän mielessä. Ehkä silloin, kun pelasin ensimmäistä kautta AC Oulussa, niin tuli ajatus, että Veikkausliigaan on mahdollisuus päästä. Ennen sitä en edes ajatellut asiaa, Siira avaa Hakan sivuilla.
Juniorina Siira seurasi isoveljensä jalanjälkiä ja huomasi itsekin kehittyneensä kykeneväksi jalkapalloilijaksi.
- Isoveli oli erittäin lahjakas ja pelasin hänen kanssaan samassa joukkueessa. Hän oli niin hyvä, niin itse toimin vähän sellaisena hänen suojelijaan. Jos häntä joku kävi vähän ottamassa, niin kävin sitten kuittaamassa. Nautin siitä, että isoveli oli niin hyvä ja itse vetelin lähinnä sukille, Siira naurahtaa.
Kun isoveljen uraa häiritsivät loukkaantumiset, niin Tuure alkoi entistä enemmän seistä omilla jaloillaan.
- Isoveli sanoi jossain kohtaa, etten ole enää pelkästään sukille vetäjä, vaan minusta on siinä samalla kehittynyt hyvä ja taitava pelaaja. Kun aloitin AC Oulussa, niin olin keskushyökkääjänä. Olin sellainen työmyyrä ja hyvä prässäämään. B-junioreissa aloin huomata, että olen myös aika taitava pallon kanssa ja pärjään aika hyvin kaikkia muita vastaan.
- Alkuun ei ollut sellaista ajatusta, että jalkapallosta tulisi ammatti, sillä minulla oli kavereita enemmän jääkiekon puolelta, mutta ensimmäisen kauden jälkeen AC Oulussa tuli mieleen, että ehkä tästä voisi jotain vielä tulla.
Siira ei ole ollut urallaan pelaaja, joka vaihtaa seuraa aina kauden välein. Hän edusti AC Oulua aina vuoteen 2015 saakka ja sen jälkeen Ilveksessä vierähti seitsemän kautta. Nyt hänellä on menossa toinen kausi Hakassa.
- Olen aina ollut sellainen, että olen halunnut tietää kaiken mahdollisen siitä seurasta mihin menen. Haluan tietää historian, valmentajan ja niin edelleen. Kun Tainion Teme kyseli minua Hakaan, niin se oli itselleni aika helppo valinta. Teme pelasi omalla urallaan samalla pelipaikalla ja oli juniorina sellainen idoli. Arvostus häntä kohtaan oli niin korkealla, että oli pakko päästä siihen oppiin. Olen aina miettinyt sen sillä tavalla, että seuralle haluaa aina antaa kaikkensa, kun he kuitenkin antavat sinulle mahdollisuuden pelata jalkapalloa ammatikseen.
Yli 200 Veikkausliigaotteluun mahtuu paljon muistoja, vaikka mestaruutta ei ole uran varrelle vielä osunut. Siiraa ei tunneta erityisesti maalintekijänä, joten siitä syystä ne osumat ovat jääneet mieleen.
- Varmaan ensimmäinen Veikkausliigamaali on yksi sellainen. Se tuli Klubia vastaan Ilveksen paidassa. Paul Emile Tendeng pelasi hyvän pystysyötön ja pääsin juoksemaan yksin läpi ja siitä puikoista sisään. Sitten vain kavereiden kanssa juhlimaan kulmalipulle.
- Toinen sellainen muisto on ensimmäinen maali Hakan paidassa, joka tuli viime vuonna AC Oulua vastaan. Ei pitänyt nostaa käsiä pystyyn, mutta nousivathan ne vähän ja siihen pieni "Juti-pumppu" päälle. Hyviin muistoihin kuuluu myös se, että sai olla AC Oulussa kapteenina jo niin nuorena, muistelee Siira.
Siiralle tulee lokakuussa 30 vuotta täyteen ja paloa pelaamiseen riittää edelleen. Tällä hetkellä keskikenttäpelaaja on uransa parhaassa kunnossa.
- Halua riittää vielä pelata ja olen tehnyt paljon hyviä urheilullisia valintoja urallani ja tunnen olevani nyt parhaassa kunnossa, mutta nyt on rooli jäänyt vähän pienemmäksi kuin aiemmin. Halua löytyy pelata vielä ja kroppa on kunnossa, joten toivottavasti saisi vielä mahdollisuuden näyttää enemmän.
Yksi Siiran aseista on hänen monikäyttöisyytensä. Hän aloitti uransa keskushyökkääjänä ja lähes kaikki pelipaikat ovat tulleet uran varrella tutuiksi. Viimeksi hänet nähtiin keskiviikkona Hakassa oikeana puolustajana.
- Kyllä kaikki pelipaikat tuntuvat hyviltä missä saa pelata. Vasen pakki ja maalivahti taitavat olla ainoat joilla en ole Veikkausliigassa pelannut.
- Varmaan valmentajankin on helpompi valita kentälle koira, joka osaa enemmän kuin yhden tempun, Siira heittää.
