Paavo Ahola siirtyy FC Lahteen

- Erittäin hyvät tunnelmat. Olen todella iloinen sopimuksesta. Veikkausliiga joukkueen rinkiin treenaamaan pääseminen on minulle iso askel eteenpäin, Ahola iloitsee.

Aholan tie Lahteen käy Riihimäen ja Vantaan kautta.

- Riihimäellä aloitin jalkapallon yhdeksän vuotiaana. Siellä pelasin harrastuksekseni, eikä ollut sen suurempia tavoitteita. Pääsin piirijoukkue-cupiin vuonna 2012 ja nousin miesten edustusjoukkuerinkiin. Pelasin yhden kauden kolmosessa avauksessa. Rupesin miettimään, että voihan kyvyt riittää pidemmällekin. Lähdin Vantaalle yhdeksi kaudeksi pelaamaan oman ikäisten SM-karsintoja ja sarjaa. Pääsin maajoukkueeseen ja sen jälkeen kutsuttiin Lahteen ensin treenaamaan ja sitten tarjottiinkin sopimusta, Ahola valaisee taustojaan FC Lahden kotisivuilla.

Kuhnureiden päävalmentaja Toni Korkeakunnas toivottaa nuoren lupauksen tervetulleeksi Lahteen.

- Noussut oman ikäluokkansa maajoukkueen avauksen pelaajaksi. Yhteistyökuvion kautta VJS:sta vinkattiin. Nuorempana oli jo tulossa Lahteen, mutta tie vei silloin PK-seudulle. Hyvin kypsä ja fiksu kaveri, halukas tekemään töitä sekä todella kunnianhimoinen. Paljon samaa kuin toisessa Paavossa (Voutilainen). Lähinnä pelannut topparia, mutta on pelannut myös laitapakkina. Nuoreksi mieheksi esiintyy kypsästi kentällä. Vaikea ohitettava 1 vs 1 tilanteissa. Aktiivinen ja rohkea pelaaja. Helppo uskoa, että pystyy nousemaan kotimaiselle huipulle. Perusedellytykset ovat olemassa, Korkeakunnas arvioi uutta suojattiaan.

Ahola on konkreettinen esimerkki, miten verkostoituminen muiden seurojen kanssa kantaa Lahdelle hedelmää.

- Tämä on tämän verkostoitumisen antia. Ensimmäinen pelaaja PK - seudulta. Kaakosta on tullut jo Voutilainen ja Mikko Kuningas. Tämä on yksi tapa, millä voidaan pärjätä kovassa kilpailussa. Tahtoo realiteetit välillä unohtua. Taloudellisesti olemme alempaa keskikastia sarjassa, meidän pitää muuten pitää olla fiksumpia ja parempia, Korkeakunnas muistuttaa.

Nuorukainen pelaa täydellä sydämellä, eikä anna pelikentän puolella tuumaakaan periksi.

- Annan kaikkeni kentällä. Puolustaja kun olen, teen mitä vaan, että oma maali saadaan pidettyä puhtaana. Puhun paljon joukkuetovereilla. Oma peli kun on kondiksessa, yritän auttaa muita niin hyvin kuin itse osaan, Ahola kertoo.

Pelipaikka on vakiintunut toppariksi. Tarvittaessa tuurauskeikat onnistuvat laidallakin.

- Topparina olen urani pelannut. Laitapuolustajan hommatkin luonnistuvat, mutta topparina luultavasti osaan paremmin pelata. Tiedän paremmin mitä siihen rooliin kuuluu, Ahola sanoo.

- Vahvuuksiini kuuluvat nopeus, pelinohjaaminen, 1 vs 1 puolustaminen, Ahola arvioi vahvuuksiaan.

- Fysiikassa on kehitettävää. Perusvoimaa pitäisi saada enemmän. Tiettyjä potkutekniikoita pitäisi kehittää lisää, jotta syöttörepertuaaria olisi enemmän, Ahola miettii vastaavasti kehityksen kohteitaan.