Uransa päättävä Sami Rähmönen: ”Nostan kauden 2017 liiganousun saavutuksissa korkealla”

33-vuotias Sami Rähmönen on pelannut suurimman osan urastaan oikean laitapuolustajan tontilla ja vastaan on tullut monta vikkelää laituria, niin kotoisella Kupittaalla kuin vähän eksoottisemmilla areenoillakin.

- Suomi on tullut näiden pelivuosien aikana tutuksi ja ulkomailta on hienoja kokemuksia. Olen tykännyt Suomessa pelata aina Kotkassa. Aina vitsaillaan, että vasemmat laiturit on joukkueen nopeimpia pelaajia. Pänä Lehtosen kanssa onkin väännetty monet derbyt, mutta hyvässä hengessä. Roni Porokara on jäänyt myös vastustajana hyvin mieleen, Rähmönen muistelee seuran verkkosivujen mukaan.

Sami Rähmönen jäi uskollisesti seuraan myös silloin, kun mustavalkoiset lähtivät hakemaan vauhtia Ykkösestä kauden 2014 jälkeen. TPS:n edustusjoukkuetta rakennettiin sen jälkeen uudelta pohjalta, mutta Rähmönen jäi edustamaan joukkueessa kokemusta ja turvallista jatkuvuutta.

Rähmönen pelasi kausina 2015-17 sekä 2019 Ykkösessä TPS-paidassa 96 ottelua. Hän on ollut myös nostamassa TPS:ää takaisin Veikkausliigaan kaksi kertaa joukkueen kapteenina. Hän on kokenut myös raskaan putoamisen Veikkausliigasta kaksi kertaa.

- Totta kai cupin voittaminen tai mitalit ovat olleet hienoja juttuja, mutta nostan myös kauden 2017 liiganousun saavutuksissa korkealla. Tehtiin uudella joukkueella ihan uutta nousua.

TPS-kapteeni on pelannut kuitenkin suurimman osan urastaan Veikkausliigassa, jossa otteluita on kertynyt 274. Hän on pelannut pelaamistaan Veikkausliigaotteluista avauskokoonpanossa peräti 250 ottelua.

Varsinainen maalintekijä TPS:n laitapuolustaja ei ole koskaan ollut, eikä se hänen rooliinsa ole kuulunutkaan. Niitäkin on syntynyt kuitenkin kahdeksan, niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessä. Jostain syystä hänen maalinsa ovat aina olleet tavallista näyttävämpiä. Kaikki muistavat täydellisen vapaapotkun Lahdessa tai upean liigakarsintamaalin KPV:n verkkoon.

Rähmönen on pelannut TPS:ssä peräti yhdeksän päävalmentajan alaisuudessa. Kaikki alkoi Kari Ukkosesta ja päättyy nyt Jonatan Johanssoniin. Väliin mahtuvat Mixu Paatelainen, Martti Kuusela, John Allen, Pasi Rautiainen, Marko Rajamäki, Mika Laurikainen ja Tommi Pikkarainen.

- Erilaisia persoonia, eri aikakausien valmentajia. Kaikilta on opittu jotain ja kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä. Tommilan "Leksa" auttoi minut kuitenkin nuorempana poikana akatemiaan, jota Mika (Laurikainen) veti ja Rapa (Marko Rajamäki) tuli sitten A-pojissa koutsiksi, Rähmönen listaa.

- Pasin (Rautiaisen) kilpailuvietti oli niin kova, että hänen oli todella vaikea ymmärtää sitä, että meidän ja Interin kopit oli vierekkäin ja sitä, että treenattiin vielä viereisillä kentillä, Rähmönen paljastaa.

Mutta miten kaikki sitten alkoi?

Rähmönen kasvoi Halisten lähiössä, eikä pitkä ja menestyksekäs pelaajaura ollut todellakaan itsestäänselvyys. Lähin nappulaliigajoukkue löytyi aikanaan Hannunniitusta.

- Erään luokkakaverin äiti näki ilmoituksen, että Nappulaliiga etsi uusia pelaajia. Mentiin 7-vuotiaina sinne mukaan. Kipinä syttyi treeneissä ja viimeistään silloin, kun sai omat futiskengät ja pallon.

Sami on yksinhuoltajaperheen lapsi ja harrastuksen kustannukset nousivat, kun tuli seuranvaihto TPS:ään. Nuori tuittupää myös kipuili varsinkin murrosikäisenä ja välillä koko laji meinasi jäädä.

- Lopullinen seuravalinta tuli siitä, kun isoveli oli pelannut Tepsissä. Kausimaksut olivat aika kalliita, eikä äidilläni ollut aina varaa maksaa niitä. Onneksi isovanhemmat ja isovelikin auttoivat ja äiti osallistui vielä erilaisiin talkoisiin. Taisin saada silloin joitain kausimaksuja anteeksikin, Rähmönen kiittelee.

- Teini-iässä oli välillä 4-5 kuukauden taukokin, mutta isoveli soitteli perään ja Miettisen Seppo puhui myös järkeä, että pelaamista kannattaisi jatkaa. Pääsin sitten vuotta vanhempien joukkueeseen mukaan ja homma jatkui.

Rähmösen alkuperäinen tontti oli hyökkäävä keskikenttäpelaaja, eli kymppipaikka. Hänestä kouliintui kuitenkin yksi Suomen parhaista laitapuolustajista, osin sattumankin kautta.

- Pelattiin cupissa Jaroa vastaan 2005 ja Heinikankaan "Jallu" loukkaantui. Uri (Kari Ukkonen) pisti laitapakin tontille ja siitä se lähti.

Kun Rähmönen alkaa summaamaan omia pelivuosiaan, niin niiden kertaamisen ei ihan vartti riitä. Mutta se tärkein pääoma, eli mitä peliura on antanut, tulee kuin apteekin hyllyltä.

- Kaikki jalkapallon kautta tulleet pelikaverit, taustahenkilöt ja muut ystävät ovat olleet tässä kaikkein tärkeimpiä. Siis kaikki nämä mukana olleet ihmiset. Ystävät siis, Rähmönen kiittää.