BLOGI: Miksi tulisin katsomaan Veikkausliigan ottelua?
KTP-HJK -ottelu tarjosi hienoa draamaa. (Kuva: Mikko Mäkelä)
Keväällä alkaneessa blogisarjassa Veikkausliigan organisaation jäsenet kirjoittavat vuorollaan eri aiheista. Tällä kertaa vuorossa on Veikkausliigan puheenjohtaja Kaarlo Kankkunen, jolle vierailu KTP-HJK-ottelussa tarjoili ainutlaatuisia tunteita sekä aidon jalkapalloelämyksen – jota on tarjolla kaikille.
Itselläni on tavoite joka vuosi käydä katsomassa vähintään yksi ottelu jokaisella Veikkausliigapaikkakunnalla. Käymällä matsissa aistii kunkin kaupungin fiiliksen ja kokee miten yleisö ja fanit kokevat itse tapahtuman.
Lisäksi on tietenkin mahdollisuus jutella seuraihmisten kanssa ajankohtaisista asioista ja ennen kaikkea siitä, miten voimme yhdessä kehittää Veikkausliigan kiinnostavuutta yleisön silmissä.
Mutta miksi tulla katsomaan Veikkausliigan ottelua?
Minäpä kerron.
Ensinnäkin Veikkausliigapelit ovat hyviä. Siis itse jalkapallo-ottelu. Paljon parempia ja laadukkaampia kuin mielikuva niistä. Joukkueet ovat täynnä hyviä pelaajia, peleissä on hienoja maaleja ja jokaisessa pelissä on kova panos.
Nämä ovat siltikin vain osa futisottelua.
Viime viikolla kävin Kotkassa katsomassa KTP-HJK-peliä ja ei voi olla parempaa ja viihdyttävämpää iltaohjelmaa kuin se peli. Etukäteen KTP:llä "ei tietenkään" ole mitään mahdollisuuksia, koska onhan HJK Eurooppa-liigan lohkovaihejoukkue, pelaajabudjetti on moninkertainen KTP:hen verrattuna ja se on tietenkin asiantuntijoiden mestarisuosikki KTP:n ollessa nousijajoukkue.
Ottelu alkoi ja HJK olikin ylivoimainen ja näytti, että jokainen keltapaita (HJK pelasi vieraspaidoissaan) oli nopeampi ja taitavampi kuin kukaan KTP:n pelaaja. Nopea 0–1 ja sitten vielä Huuhkaja-pelaaja Matti Peltola laukoi fantastisesti pallon yläkulmaan ja puoliajalla HJK johti jo 0–2.
Vieressäni KTP:n puheenjohtaja Jukka Mustonen näytti maansa myyneeltä enkä ollut ihan varma, miten paljon uskoi enää omaan jengiinsä…
Toisella puoliajalla KTP heräsi.
KTP:n pelaajat alkoivat voittaa kaksinkamppailuja ja peli kääntyi. Väkivahva Simo Roiha rynni keskeltä ja kavensi 1–2. Yhtäkkiä yli 3000-päinen kotikatsomo räjähti kannustamaan, joka johti 2–2-tasoitukseen.
Yleisö oli haltioissaan!
HJK vaihtoi peliin nuoren lupauksen ja kevään komeetan, Topi Keskisen, sekä maajoukkuepelaaja Lucas Lingmanin. Ja kas kummaa, he olivat juonimassa HJK:lle 2–3-johtomaalin juuri ennen loppua.
Yleisö hiljeni.
MUTTA: vielä tuli KTP ja tasoitti pelin 3–3 ottelun 92. minuutilla. HUIMAA ja parasta mahdollista draamaa sekä onnellinen loppu. Yhteisöllisyyden kokemus yleisössä oli käsinkosketeltavaa. Paitsi ehkä HJK-kannattajien keskuudessa… Väitän, että jokainen KTP-HJK pelin paikan päällä nähnyt tulee jatkossakin peleihin.
Tätä on futis. Tätä on Veikkausliiga!
Tule sinäkin paikan päälle se kokemaan.
Nähdään matsissa,
Terveisin,
Kalle
